RUUTUKUNTOON Blogi 32/52
PAINOA: En uskalla mennä vaakaan!
TAHTOA: Jos sitä myydään jossakin, menen oitis ostoksille!
Ensin tuli joulu, ja jo se saatteli tämän herkkusuun väärille urille. Sitten tuli korona, ja kaikki kuntoilupaikat joko suljettiin tai sitten niitä piti meidän ikäihmisten kaikin tavoin välttää. Sitten tuli helle, eikä ihminen jaksanut rääkätä itseään. Sitten tulivat sateet, ja kuka se nyt ihan vasiten viitsii itseään kastelemaan lähteä.
Olin paketoinut itseni ällöttävään laiskuuskääreeseen.
Sitten ajoin naapurikaupunkiin tapaamaan hyvää ystävääni Seijaa. Normaalioloissa kohtaamme montakin kertaa kuukaudessa. Koronan vuoksi tapaamisemme olivat katkolla yli kolme kuukautta.
Voi ihmeiden ihme, mitä näin, kun kohtasin kamuni: Näin uudesti syntyneen naisen. Pirteän ja virkeän ladyn. Ruskettuneen rouvan. Entiset harmaat ja beiget vaatteet värikkäisiin kukkakuoseihin vaihtaneen ilmestyksen. Näin naisen, jonka silmät olivat kirkastuneet, iho oli hehkeäksi helakoitunut, keho vetristynyt ja koko olemus huokui uutta uljasta elämää.
Voihan rähmän käki, mietin minä kylästä kotiin palattuani. Olin antanut poikkeusolojen lyödä itseäni turpiin. Seija toimi päinvastoin. Hän käytti poikkeusolot oman hyvinvointinsa lisäämiseen. Hän kunnostutti polkupyöränsä ja lähti ajelemaan. Nyt kuulemma taittuu vaikka 40 kilometriä muutamankin kerran viikossa.
Seija meni jo keväällä nukkumaan huonemaiselle parvekkeelleen eli heti kun ilmat vähänkin lämpenivät. Hän herää sieltä joka aamu varhain ja lähtee kävelemään. Hän muistaa juoda vettä usein. Hän tanssii itsekseen kauniissa kotipesässään sivuaskelluksin, koska sellainen liikunta kuulemma kiinteyttää reisiä. Hän syö entistä terveellisemmin. Hän tietää, että kyläpulla ei lihota. Eli siis vain kotona pantataan kaloreiden kanssa.
Seija otti onkeensa, kun tuntematon mies kehui hänen uutta kukkamekkoaan. Osaavana hän ommella hurahutti itselleen kehujen jälkeen pari muutakin kaunista kesähepenettä.
Seijasta huokuu tällä hetkellä elämän voimaa ja paljon iloa sekä energiaa. Olemme tavanneet nyt jo useampia kertoja tämän uuden normaalin aikana. Joka kerta imaisen itseeni erergiapalan hänestä.
Taisinkin jo viime viikolla saada hieman kiinni entisestä meiningistäni. Nyt käyn jo aktiivisemmin Liikuntamaailmassa, Piialla on isompi oikeus ”piistakata” minua ja tehdä se jopa etistä topakammin. Sauvatkin löysivät tiensä käteeni. Tällä hetkellä askellus äänikirjojen kanssa luonnossa ja puistoissa on jo aika houkuttelevaa.
Tästä voi vielä hyvä tulla! Näin uskoo Ulla!
