BLOGI 27/52

RUUTUKUNTOON 

BLOGI 27/52

 

Viime viikolla ruoskin itseäni liiallisen besserwisseröintini vuoksi. Sain pientä lisämakua ja -apua kyseisille aatoksilleni kuunneltuani reilun viikon takaisen radiojumalanpalveluksen. Se lähetettiin Lapuan kirkosta. 

 

Saarnan piti seurakuntapastori Heli Pääkkönen. Hän tarjosi puheessaan muun muassa uuden tavan katsella omaa ja lähimmäisten sieluntilaa arkisen nälkäkiukun näkökulmasta. 

 

– Arkinen nälkäkiukku ilmenee esimerkiksi pahantuulisuutena. Suututtaa ja tulee räyhättyä viattomille. Tähän kiukkuun auttaa yleensä syömään kannustaminen, totesi pappi. Pääkkösen mukaan sielunnälkäkiukku ilmenee toisin, joskin toisaalta myös samoin. 

 

– Luulemme että minun sielunihan pärjää ilman ravintoa vaikka kuinka pitkiä aikoja. Silti sielunälkäkiukku näkyy ulospäin huonoina sanoina ja tekoina tai mustan pilven puhaltamisena itsen ja läheisten ylle. Toisilla se näkyy sisälle päin rauhattomuutena, levottomuutena ja itsensä huonona kohteluna, totesi Heli-pappi. 

 

​​Pääkkönen jatkoi: – Pahimmillaan liian pitkään jatkunut sielun paasto saa meidät muuttumaan sisältä päin tyhjiksi kuoriksi, ihmisiksi, jotka suorittavat elämää päivästä toiseen, elämättä sitä oman näköistä elämää, sitä, johon on kutsuttu. 

 

Heli Pääkkösen mukaan tarvitsemme siis ruumiin ravinnon lisäksi sitä, että sielummekin tulee ravituksi. 

 

Mutta…. Puhujan mukaan ei kuitenkaan aivan ensitöikseen ihmisen tarvitse lähteä jakamaan saamaansa sielun ravintoa kylille ja kujille. – Hätätilanteissakin opastetaan aina laittamaan happinaamari ensin itselle, sen jälkeen vasta voi auttaa muita. Näin lausuttiin Lapuan kirkossa. Viisaasti. 

 

Seuraavassa saarnansa vaiheessa Heli Pääkkönen iski juuri omaan akuuttiin kipusuoneeni, siihen besserwisser-vammaani. – Kuvitelkaapa sanankylväjä, jolla itsellään on nälkäkiukku meneillään. Kuinka hyvin hänen julistamansa sanoma menee perille? 

 

Saarnaajan mukaan ilman oman sielun ravitsemista meistä tulee kiivasotteisia, korokkeelle asettuvia kasvuun pakottajia. – Ja niitä tämä maailma ei kaipaa yhtäkään lisää, sillä pakottaminen mitätöi, väheksyy ja pitää itseään toista parempana, totesi puhuja. 

 

***

 

Kerronpa vielä pienen jatkopalan. Maistelin edellä olevaa aihetta siis reilu viikko sitten sunnuntaina ja päätin tosiaankin vähentää tuota ikuista ”mulla on vastaus AINA kaikkeen” -toimintaani. 

 

Ja sitten: Menin maanantaiaamuna Liikuntakeskukseen Piian kanssa kehoani kohentamaan. Ensimmäisen Piian pohdiskelevan lauseen jälkeen avasin suuni ja pidin opettavaisen puhuttelun tälle rakkaalle valmentajalleni. 

 

Että siis yhden yön mittainen oppi tuli Lapuan loistavasta saarnasta. Siis tuli. Ja meni. Siksi kirjoitan aiheesta nyt, jotta radiojumalanpalveluksesta saatu koulutus tekisi edes vähän kestävämmän pesän päähäni. 

 

Jotain kestävää kuitenkin on meneillään. Kevennetty ruokavalioni on ihana. Keventyneenä on ilo liikkua. Ristiselkää ei kolota. Olo on kaikkiaankin lempeämpi. Terveempänä näkee näköjään selkeämmin myös sisälleen. Siksi kai tätä sisäistä ja sielullista siivousta nyt harrastan. 

 

Kuva:  Greg Montani/Pixabay

 

 

 

Please reload

Aikaisempia tekstejä

BLOGI 34/52

BLOGI 33/52

BLOGI 32/52

1/8
Please reload

© 2018 by Armi Lylykangas | Grafal Oy