BLOGI 26/52

PAINOA:    15 kg vähemmän. 

 

MITTOJA:  Entisissä tiukoissa collegehousuissa on nyt tilaa. Ne lepattaa. Ihanaa! 

 

TAHTOA:   Muutaman viime viikon aikana olen tahtonut enemmän herkkuja kuin yhdenkään viimeisen viiden kuukauden aikana. Joku näistä tahtomisista on johtanut herkutteluun, mutta monta tahtomista olen kyennyt ohittamaankin. Jatkossa tahdon kanavoida tahtoni vähemmällä kalorimäärällä varustettuihin välipaloihin. 


 

Nyt kaikki on hyvin. Paitsi. Paitsi se, että inhoni erästä omaa ominaisuuttani kohtaan kasvaa kasvamistaan. Joudun nykyisin nimittäin yhä useammin miettimään sitä, että pitääkö minulla tosiaankin olla aina vastaus kaikkeen. 

 

Kysyn vakavasti U. Auriolta, täytyykö joka hetki osata kertoa välittömästi ”diagnoosi”, kun lähimmäinen avautuu jostakin vaivastaan, surustaan, huolestaan tai muuten vain kysyy jotain. Usein minulle kerrottu kertomus on tarkoitettu vain puhujaa itseään helpottavaksi purkautumiseksi. Eikä kysymystäkään ole yleensä tarjottu vastattavaksi, ihan retoriseksi heitoksi vain. 

 

Mutta mitä teen minä, besserwisseriä leikkivä? Osaan ja tiedän. Vastaan ja neuvon. Komennan ja käsken. Äschsch!

 

 

Keskustelin äsken muutaman ystäväni kanssa ilottomuudesta. Pohdimme, josko elämänilon puutostauti johtaa jopa sairauskierteeseen. Ja sitten, minäpä tietenkin siihenkin pöytään iskin heti muutaman esimerkin jo edesmenneistä henkilöistä, jotka olivat mielestäni kadottaneet ilon elämästään ja kuolla kupsahtaneet turhan varhain. Niin oli varmaa tietoa muka sekin. 

 

Äschsch! Mistä muka tietäisin olleiden tai olevien ihmisen sisäisen ilon määrän? En mistään. Yritän vähentää viisastelua ja keskittyä enemmän oppimaan kuin opettamaan. Se tie ei tule ehkä olemaan ihan helppo. 

 

 

 

Kuitenkin. 15 kiloa on pois. Ja olo on omenainen. Nyt alkaa sen seuraavan etapin tavoittelu. Edelleen on mukavaa tämä!  Kiitos Piia ja kaikki te kannustajat ihanat! 

 

 

 

 

 

 


 

Please reload

Aikaisempia tekstejä

BLOGI 34/52

BLOGI 33/52

BLOGI 32/52

1/8
Please reload

© 2018 by Armi Lylykangas | Grafal Oy