BLOGI 25/52


 

SILLÄ AIKAA KUN….! 

 

Tehdä ja olla tekemättä. Sillä aikaa kun. Näiden kahden lauseentapaisen kanssa olen viettänyt aikaa muutamina viime päivinä. Jotain on selkiytynyt.

 

Olen ymmärtänyt, että hyvin monta asiaa voi tehdä SILLÄ AIKAA KUN. Esimerkiksi sillä aikaa, kun vie lapset tai lapsenlapset harkkoihin, peleihin, partioihin tai kuorotreeneihin, ehtii hyvinkin käydä kävely- tai juoksulenkillä. 

 

Usein toteutuva vaihtoehtohan on se, että kuuntelemme tylsistyneenä korvakkeilta sanaa tai säveliä, laapimme puhelinta, pelaamme tabletilla pasianssia ja tuskaannumme ikuiseen odottamiseen. Onko tämä tuttua Sinulle?

 

Mutta. Jospa menisitkin odottaessasi ulos reipastelemaan, vaikka sauvomaan edes muutaman korttelin verran. Eli oikea vaatetus päälle jo kotona, sauvat takakonttiin ja menoxi.

 

Näin voi tehdä silläkin aikaa, kun lasagne valmistuu uunissa, vaimo käy permanentissa, puolison kokous siirtää päivällisaikaa tai mummo pitää käyttää jalkahoidossa. 

 

Kannustan vaihtamaan laappimisen liikkumiseksi. Tarjolla on taatusti roppakaupalla hyvinvointilisää, ja vielä ilmaista sellaista. 

 

(En muuten olisi ikinä uskonut, että kirjoittelen joskus elämässäni tällaisia liikkumiskannustuksia, siis minä, ikiaikojen laiskamato. Outoa on tämä.)

 

. . . 

 

Ja sitten toisin päin: SILLÄ AIKAA KUN kävelet, juokset, sauvot, hiihdät, jumppaat, kuntosaleilet tai mitä muuta nyt ikinä kehosi kunnostamiseksi teetkin, ÄLÄ AJATTELE SILLÄ AIKAA MITÄÄN. 

 

Ennen tätä älä ÄLÄ AJATTELE MITÄÄN -ymmärrystäni valjastin aivoni aina ajatteluvalmiuksiin lenkille, uimahalliin tai salille lähtiessäni. Milloin piti pohtia moottorilehden sisältöjä, milloin kapillaarisen kosteuden kohoamisen selkokielistä kirjoitusasua, joskus taas ymmärrettäviä sanamuotoja koskien uudenlaisen, koneellisen pikakompostoinnin käyttömahdollisuuksia orgaanisten jätteiden käsittelyssä. 

 

Tai sitten, olihan aina tarjolla niitä henkilökohtaisen elämän kysymyksiä, ihmissuhdepohdintoja, mietintöjä, vaikka mitä. Tyhjin aivoin en edes kuvitellut lähteväni liikkumaan. Ikään kuin se olisi ollut melkein synti. Lenkillä piti muka saada jokin ratkaisu aikaan. 

 

Että olen ollutkin tyhmä. Surkea suorittaja-aivo! Ethän Sinä sorru samaan! 

 

 

Asia muuttui kohdallani, kun kuuntelin Juha Hurmeen, tämän Finlandia-palkitun kirjailijan haastattelun (Yle Areena/Ammatti/Kirjailija/Juha Hurme). Mies kertoi juoksulenkillä kuvatussa otoksessa, että ”koko juoksemisen idea on irtiotto”.  

 

”Mulle se tarkoittaa sitä, että kun juoksen, en ajattele mitään, mitä olen tekemässä. En ajattele mitään. Ilman tätä yksinkertaista rituaalia, että juoksen itseni ihanasti väsyksiin kerran päivässä, en pystyisi lähellekään sitä, mitä olen tehnyt tai mitä teen.” Näin siis Hurme.

 

Minä hurmaannuin Hurmeen ajatuksista. Ja päätin lopettaa ajattelemisen kokonaan salilla, vesillä ja lenkillä. Päätin tehdä irtioton aktiiviajatuksista.  Päätin antaa aivojeni lomailla. Ja jo nyt, muutaman päivän jälkeen, huomaan, että se toimii. Se kannattelee. 

 

Alitajuntaani en voi valjastaa, enkä haluakaan, mutta aktiiviajatteluni voin tahtoessani pistää pakkolomalle. Lomaltapaluu on palkitsevaa. Kiitos Sinulle, Juha Hurme. 

 

Kuva: Pixabay

 

 

 

 

 

 

 

Please reload

Aikaisempia tekstejä

BLOGI 34/52

BLOGI 33/52

BLOGI 32/52

1/8
Please reload

© 2018 by Armi Lylykangas | Grafal Oy