BLOGI 21/52

RUUTUKUNTOON

BLOGI 21/52

 

Yksi lisäkilo tuli kahdessa viikossa. Harmittaa. Mutta päätän sen kestää, sillä outoa oikeasti olisi ollut, jos nautitut herkut eivät olisi painoa lisänneet. Silti harmittaa, ihan vietävästi. Pitikö sitä? Pitikö kaikki ne herkut?

 

Juuri tämä epäonnistumisen hetki voisi olla sen entisen Ullan luovuttamisen hetki. Mutta siihen en sorru. En enää. 

 

Sorruin sitä vastoin syksyn paljojen töiden aiheuttamaan väsymykseen.  Eli kun tuli runsaasti vapaata aikaa, en aktivoitunutkaan lisää liikkuvaksi reipastukseksi, vaan avasin sylini ja nappasin ilmassa leijuvan, tarjolla olleen taudin. Siksi kirjoitan nyt lyhyesti, sillä puolikuntoisena en jaksa enkä viitsi enempää. 

 

 

Viikon kestänyt flunssa on pakottanut tämän potilaan lepoon, täydelliseen tekemättömyyteen, nukahtelemaan sohvalle hienojen, ihanasti itkettävän, muutamien naurattavien ja joidenkin huonompienkin elokuvien äärelle. Sairaana on ollut aikaa rauhalliseen radion kuunteluun, jonkun verran lukemiseenkin ja ihan vaan olemiseen. Se on luksusta, ja harvinaista herkkua tällaiselle tohottajalle. Useamminkin pitäisi olla vaan, ihmisen. Ilman sairauttakin pysähtyä. Kyllä pitäisi.

 

Mutta! Heti kun tästä taudistani tokenen, käynnistän ainakin liikuntakoneet uudelleen. Työmäärää toppuuttelen.

 

Hyvää alkanutta arkea Sinulle! Kohta viikoissa taas on seitsemän normaalia päivää. 

 

 

 

 

 

  

 



 

Please reload

Aikaisempia tekstejä

BLOGI 34/52

BLOGI 33/52

BLOGI 32/52

1/8
Please reload

© 2018 by Armi Lylykangas | Grafal Oy