BLOGI 19/52

RUUTUKUNTOON

BLOGI 19/52

 

PAINOA:    13,3 kg vähemmän

MITTOJA:  Niitäkin on vähemmän, mutta ei vähän 

TAHTOA:   Ehdottomasti

 

Tämä tarina alkaa tänään synnintunnustuksella ja anteeksipyynnöllä. Sellaisen tekemiseen jouluaika onkin tosi oivallinen. Viisaat sanovat, että koskaan ei ole liian aikaista antaa anteeksi, eikä koskaan ole liian myöhäistä antaa anteeksi. Eiköhän tuo ajatus koske myös anteeksipyytämistä. 

 

Minä isottelin, leventelin ja laventelin liikunta-aktiivisuuttani viime blogissani. Harhauttamistarkoituksessa en sitä tehnyt. Iloissani ja innostuksissani sen tein. Ei asiasta tosin kukaan huomautellut, ei edes kuntokipparini Piia, vaikka hänen niskaansa jakamiani virhetietoja virittelin. Itse mokani huomasin, mutta vasta jälkijunassa.

 

Nyt siis korjaus: Oikein kerroin, kun kirjoitin kahdesti viikossa tapahtuvasta salikäynnistäni Liikuntakeskuksessa. Mutta sitten tuli se isottelu eli Piia ei suinkaan käske minua salipäivinä enää lenkille, vaan ulkoiluun riittää kolme kertaa viikossa. Lepopäiviä on komentajan komentamana viikossa kaksi. Ja sen jumppani teen omaehtoisesti viitenä aamuna viikossa. Tässä nykyrytmini, joka vaihtuu ja  elää onneksi iloisesti, joka se taas sopii tälle vaihteluhaluiselle mielelleni erinomaisesti. 

 

Huh, nyt on tuo huomaamani isottelu korjattu. Taakka keveni. 

 

Kirjoitan tätä blogiani käänteentekevänä päivänä eli jouluaaton aattona 23. joulukuuta, varhain talvipäivän seisauksen jälkeisenä aamuna. Kirjailen sanoja läppärilleni siis päivänä, joka on avautunut lupauksella antaa tästä eteenpäin lisää valoa kansalaisille joka ikinen päivä seuraavan puolen vuoden ajan. Niin, siis siihen kesäkuun 21. päivään saakka, kunnes taas käännämme kelkkamme kohti valon vähenemistä. 

 

​​Mikä edellisessäkin todistuu, on se, että ainaista parempaa ja ikuisesti valoisampaa, sellaista elämää ei ole olemassakaan. 

 

Huomenna on joka tapauksessa hyvä päivä. Koska meillä on joulu, on jokaisella lupa ja oikeus nähdä, kokea ja tuta se, että HYVÄN TEKEMINEN TEKEE IHMISELLE HYVÄÄ. 

 

 

 

Ehkä edullisimmillaan hyvä teko on se hymy, josta viime viikolla kirjoitin. Muistaminen, sekin on hyvä teko. Soitto, ei ole kallis sekään, mutta vastaanottajaa usein kovasti lämmittävä. Tai viesti. Tai joulukukka, tai pieni paketti. Ehdottomasti ne ovat aivan valtavia ilon tuottajia antajalleen, mutta yleensä myös saajalle. 

 

Joululause olkoon tänään: Kun antaap´niin suap!

Jotenkin näin sen sanovat Savon suunnan sukulaiseni. 

 

Hyvää Joulua Sinulle! 

 

 

 

 

 

 





 

Please reload

Aikaisempia tekstejä

BLOGI 34/52

BLOGI 33/52

BLOGI 32/52

1/8
Please reload

© 2018 by Armi Lylykangas | Grafal Oy