BLOGI 9/52

PAINOA:     kerron vasta viikon kuluttua

MITTOJA:   pulla saattoi lisätä senttejä 

TAHTOA:    eneni paluumatkalla 

KYKYÄ:        koheni pienen irtioton ansiosta

 

Unkarilainen mehevä ja sokeroitu putkipulla maistui linnoitusvuoren kahvilassa makealle. Tonava virtasi silmiemme alla vuolaana. Muistilokeroista kumpusivat Straussin valssien sävelet ja illallisella odotti herkullinen ankka sekä sen kera kuiva Tokaji. 

 

Kuten huomaat, minä siis viis veisasin ruutukunnostani. Annoin mennä ja nautin kaikesta. 

 

Tuon herkuttelun ja nautiskelun tein muuten luvan kanssa. Kuntokomentoani ylläpitävä Piia on, kuten olen kertonut aiemminkin, viisas nainen. Hän kirjoitti lomalappuuni muutamia matkaan liittyviä poikkeussääntöjä. Ja muistutti, että luvat ovat voimassa vain matkapäivien ajan. Arkiseen kurinalaisuuteen palasin komennon mukaisesti, eli neljän vuorokauden Unkari-turneen tehtyäni.

 

Terveisiä siis Budapestista, kaunistakin kauniimmasta eurooppalaisesta pääkaupungista. Lento Tampereelta teki vierailun helpoksi. Edullinenkin se oli. Matkaan en pakannut palaakaan ärtymystäni maan poliittista johtoa kohtaan. Katsoin maisemia ja ihailin rakennuskulttuuria sekä talojen kunnostusaktiivisuutta. 

 

Vierailu Budaa ja Pestiä pienemmässä unkarilaisessa Tatan kaupungissa asuvien ystävien luona laajensi Unkari -kuvaa. Kaupunki pikku taloineen, järvineen, kukkuloineen ja linnoituksineen on kuin suoraan satukirjan sivuilta. Kutsuvat kivijalkakaupat viestivät tunnelmaa, jota me elimme Suomessa noin 30 vuotta sitten. Nostalgista. Kaikkialla oli ihmeellisen siistiä. 

 

Ja sitten, kun pääsimme maassa asuvien ystäviemme Pirjo ja Jarmo Sormusen kanssa tutustumaan heidän Tatassa tekemäänsä kristilliseen avustustyöhön, näimme sen toisenkin puolen. Ei ole nimittäin Unkarikaan kyennyt selättämään maansa vähäosaisuutta, ei sinne päinkään. Tarvitsevien joukko on suuri.

 

Unkarissakin heidän määränsä on iso, joilta puuttuu aineellinen hyvä. Iso on myös heidän määränsä, joilta puuttuu lämpö ja rakkaus. Hyvän välitystyö on juuri sitä, mitä Sormuset tekevät. Menestyköön siis Pirjon ja Jarmon työ! 

Tietämällä tiedän, että hyvän tekeminen tekee ihmiselle hyvää! Ja pahan tekeminen tekee pahaa. 

 

Itselleni teen hyvää juuri nyt, kun siirryn keittiööni, lämmitän porkkanasosekeiton, ripottelen päälle raejuustoa, nautin pari lasillista vettä sekä kiitän monisanaisesti itseäni siitä, että kykenin palaamaan retkeni jälkeen ruotuun. 

 

Sinulle lukijani ruskaisen rehevää syysviikkoa! Ja Sinulle Tuonosen Raija-Liisa kiitokset siitä, että opetit tarkasti jo viime talvena sen aamujumppasi. Ikinä en olisi uskonut, että minä voisin toimia jumppaohjeiden jakajana, mutta niin vain on nyt käynyt. Muutamia ystäviäni olen jo innoittanut arkiaamujen venyttelyleikkiin. Vielä useamman olen tönäissyt lenkille. Aivan kummallista. Mutta mukavaa. 


 

Please reload

Aikaisempia tekstejä

BLOGI 34/52

BLOGI 33/52

BLOGI 32/52

1/8
Please reload

© 2018 by Armi Lylykangas | Grafal Oy