BLOGI 7/52

RUUTUKUNTOON

BLOGI 7/52

 

PAINOA:    kuusi ja puoli kiloa vähemmän

MITTOJA:  vähemmän on niitäkin 

TAHTOA:   on on on on

KYKYÄ:       tänään aika paljon


 

Haastattelin kerran erääseen tv-ohjelmaan lastenpsykiatri Esko Variloa. Kuvauspaikka oli paras, missä ikinä olen ohjelmia tehnyt. Paikka oli Bengtskärin majakkasaari, aavan meren ympäröimä kallioluoto. Kiireetön ja hengittävä, avara ja aivan ainutlaatuinen. 

 

Muutama iso ajatus on jäänyt Varilon sanoista elämään: Hän muistutti, miten tärkeää ihmisen on saada elämänkertaansa kaikki sivut. Jos romaanista puuttuu muutamakin olennainen, tarinan kerronnan kannalta välttämätön sivu, se on kirjana aika turhake. 

 

Elämää voi ehkä elellä myös vajailla sivuilla, mutta kokonaisuuden kannalta puuttuvat arkit kannattaa yrittää metsästää, vaikka vaikean kautta. Näin opetti Varilo. Eheyteen hän tällä kannusti sekä kuulijoitaan että katsojiaan, minuakin.

 

Toinen hieno aatos Varilolta tuli, kun kysyin häneltä mietteitä elämän tarkoituksesta. Mies vastasi isosti. Hän sanoi: Elämän tarkoitus on elämä itse. 

 

Edellistä seurasi oma sisäinen keskusteluprosessini. Varilon ansiosta ymmärrys taisi vähän lisääntyä. Eli. Elämä ei ole mitään pumpulinpehmeän pilven päällä köllöttelyä. Se ei ole ongelmaton olotila. Enemmänkin elämä on jatkuva seikkailu tyventen ja myrskyjen ristiaallokossa. Siksi on tärkeää, että elämän paatin ruorissa on kokonaan ihmistä korkeamman luokan kippari, ylemmän tason kapteeni.  

 

Niin, siis tuolla yllä olevalla johdattelin Sinut, hyvä lukijani, tähän 52 viikon mittaiseen Ruutukuntoon-ohjelmaani. Päämääränä on iso ja oikea ohjelmasuunnitelma. 

 

Olen oppinut, että epätasaisen aaltoilun merkeissä etenee myös tämä kokonaisvaltainen ravintokartaston uusiminen ja laajamittainen henkilökohtainen liikekannallepano. 

 

 

En todellakaan halua jumpata kaikkina aamuina puolta tuntia, en tahdo lähteä 5-6 päivänä viikossa lenkille, en viitsisi millään tarttua kuminauhoihin, palloihin tai käsipainoihin. EN EN EN EN! En siis aina. Mutta teen sen silti, sillä motiivi kantaa, valmentaja Luode-Kontiolan ääni soi korvissani, blogiin sitoutuminen velvoittaa ja moni muukin asia toimii sittenkin niin suurena kannustimena, että hylkään tänäänkin marsipaanikaupan. Ja kyllähän tuo pudotettu 6,5 kiloakin kannustaa.

 

On ollut hienoa kuulla, että teistä muutama on lähtenyt ”matkimaan” näitä elämäni parhaita hullutuksia. Hurraaa ja Hallelujaa! 















 

Please reload

Aikaisempia tekstejä

BLOGI 34/52

BLOGI 33/52

BLOGI 32/52

1/8
Please reload

© 2018 by Armi Lylykangas | Grafal Oy