BLOGI 5/52

RUUTUKUNTOON

BLOGI 5/52

 

PAINOA:   sitä kyllä riittää

MITTOJA: joka päivä katoaa jostakin sentti

TAHTOA:  ihmettelen itsekin

KYKYÄ:     kummallisen paljon


 

Mennyt viikko on ollut töiden suhteen niin tiivistahtinen, että en ole edes kunnolla huomannut, että viideskin kilo on kehostani kadonnut. Missähän se on? Se voi olla vaikka tuolla isosti ihailemani AGCO Powerin moottoritehtaan pihamaalla tai uuden, äskettäin harjaan nousseen kokoonpanohallin lattialla. Pitänee käydä katsomassa.

 

 

 

AGCO Poweriin liittyy tällä hetkellä tuntemani erityinen mielen ilo. 

 

Olen päätoimittanut 2000-luvun alkupuolelta lähtien moottoritehtaan henkilöstölehteä eli Sisukasta. Se ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Joku osa minusta arveli viime keväänä, että on tainnut ikä tehdä tässä tädissä nyt tepposensa. Pitänee lopettaa. Olin kankea ja väsynyt.

 

Onneksi lopetin jotain ihan muuta. Lopetin muun muassa vääränlaiset ruokatavat ja vaihdoin totaalisen liikkumattomuuteni vastakkaiseen olomuotoon. 

 

Nyt, kun tätä uutta elämää on takana viikkoja ja samaan aikaan on myös paiskittu töitä Sisukkaan syysnumeron kanssa, niin, mitä huomaankaan? Aivan uskomattomia asioita. 

 

Vielä keväällä harmitti, jos palaveri oli konttorirakennuksen kakkoskerroksessa. Sinne oli vaivalloista kivuta. Vielä enemmän askarrutti, jos lehteen tarkoitettu valokuva piti ottaa 5-hallista, tehdaspihan ihan äärimmäisestä päästä. Autolla sinne ei saa nimittäin ajaa. 

 

Monta kertaa piti noilla reissuilla pysähtyä. Otti henkeen, pakotti alaselkää, tuli hiki, nilkkaan sattui, pohjetta poltti ja olkanivel ”huusi” hädissään. Entä nyt? Eilen tulin lenkilläni Nokian keskustan muutamat rappuset melkein hyppien ylös. Mihinkään ei sattunut. 

 

Naurattaa välillä, kun kuuntelen korvanapeista hautausmaalla kävellessäni Edith Piafin Milordia tai Padam-biisiä. Mieleni tekisi sauvoa rytmien saattelemana, mutta Tanssi yli hautojen taitaa olla Mika Waltarin yksityisomaisuutta, joten jätän väliin. 

 

Sitä vastoin pistin lauantai-iltana kotona sälekaihtimet alas, kasasin YouTubesta oman rytmiryhmäni ja pidin yhden hengen tanssiaiset. Liike on lääke. Kiitos Sinulle tuuppaajani Piia Kontiola-Luode.

 

Reipas liikuntaviikko ja keventyneet, mutta lisääntyneet ateriahetket ovat tehneet ihmeitä myös päälle. Ihan kuin kirjoittaisin sujuvammin. Sanoja pulppuaa paremmin. Onneksi on SANA.  

 

 

Please reload

Aikaisempia tekstejä

BLOGI 34/52

BLOGI 33/52

BLOGI 32/52

1/8
Please reload

© 2018 by Armi Lylykangas | Grafal Oy